Talvijuoksu Suomessa — näin pysyt liikkeessä pakkasella

Marraskuun puolivälissä tapahtuu se. Herätyskello soi kuudelta, ikkunan takana on pimeää, lämpötila hädin tuskin plussan puolella ja sataa räntää viistoon. Juoksulenkin ajatus tuntuu absurdilta. Ja silti — ne jotka pukevat juoksukamansa päälle ja astuvat ulos, löytävät jotain odottamatonta. Rauhaa. Tyhjät polut. Narskahtavan lumen ääni askelten alla. Talvijuoksu Suomessa on oma lajinsa, ja sen viehätys avautuu vain kokeilemalla.

Mutta se vaatii valmistelua. Väärät vaatteet, liukas keli tai pakkasesta jähmettyneet keuhkot voivat pilata kokemuksen täysin. Tässä on kaikki, mitä tarvitset nauttiaksesi juoksemisesta läpi pimeimmän ja kylmimmän vuodenajan.

Kerroksellisuus ratkaisee kaiken

Talvijuoksun suurin yksittäinen virhe on pukeutua liian lämpimästi. Juostessa kehon lämpötila nousee nopeasti, ja jos vaatteet eivät hengitä tai niitä on liikaa, tuloksena on märkä ja sitten jäähtyvä juoksija. Nyrkkisääntönä on, että ovelle astuessa pitäisi olla hieman viileä — se on merkki siitä, että kerrosto on oikea.

Aluskerros kuljettaa kosteuden pois iholta. Merinovilla tai synteettinen urheilumateriaali toimii. Puuvilla ei — se imee hikeä ja pysyy märkänä.

Välikerros eristää ja pitää lämmön. Ohuet fleece-paidat ja teknisestä materiaalista tehdyt kerrastot ovat hyviä valintoja. Kovilla pakkasilla toinen välikerros voi olla tarpeen.

Ulkokerros suojaa tuulelta ja mahdolliselta sateelta. Tuulenpitävä, hengittävä juoksutakki on talvijuoksijan tärkein yksittäinen vaate. Vedenpitävyyttä tarvitaan lähinnä loskakeleillä — kuivalla pakkasella riittää tuulenpitävyys.

Alaruumiin pukeminen riippuu lämpötilasta. Nollan molemmin puolin riittävät juoksutrikoot ja ehkä ohuet alustrikoot. Parinkymmenen pakkasasteen kohdalla tarvitaan tuulenpitävät housut trikoiden päällä. Reisissä on isot lihakset, jotka tuottavat paljon lämpöä — jalat kestävät kylmää paremmin kuin luulisi.

Ääreisosat ovat kriittisiä. Pipo, tuubihuivi ja hanskat — nämä kolme ratkaisevat, onko lenkki nautinnollinen vai tuskallinen. Korvat, sormet ja varpaat jäähtyvät ensimmäisinä. Kovilla pakkasilla tuubihuivi kasvojen edessä lämmittää hengitysilman ja suojaa ihoa paleltumisvammoilta.

Nastalenkkitossut ja liukkauden hallinta

Suomalaisen talvijuoksijan paras ystävä on nastalenkkikenkä. Tavalliset juoksukengät muuttuvat luistimiksi heti, kun tien pinta jäätyy. Nastakengissä on pienet karbidinastat pohjassa, ja ne tarjoavat pidon, johon voi oikeasti luottaa.

Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi juoksuun suunnitellut nastakengät merkeiltä kuten Icebug, tai sitten olemassa oleviin kenkiin kiinnitettävät nastoitustuotteet. Jälkimmäiset ovat edullisempia, mutta eivät yleensä aivan yhtä hyviä kuin tehdasvalmisteinen nastapohja.

Nastakenkien kanssa on hyvä muistaa, ettei niillä kannata juosta paljaalla asfaltilla — nastat kuluvat ja pitävät kovaa ääntä. Parhaimmillaan ne ovat jäisellä ja lumisella alustalla.

Jos nastoja ei ole, askeleet on sopeutettava keliin. Lyhyemmät askeleet, matalampi painopiste ja varovainen juoksutyyli. Alamäet kävellen, risteyksessä hiljaa. Kaatuminen jäällä on juoksuvauhdin takia rajumpi kokemus kuin kävellessä.

Pimeyden kanssa pärjääminen

Marras-tammikuussa päivänvalo on kortilla. Aamulenkki on pimeässä, iltalenkki on pimeässä, ja viikonlopun lounaslenkistäkin osa voi osua hämärään. Tämä on suomalaisen talvijuoksun realiteetti.

Heijastimet ovat ehdoton minimi. Lakisääteisestikin niitä pitää olla, mutta käytännössä juoksijalle suositellaan heijastinliiviä, joka näkyy joka suunnasta. Autoilija ei näe tummiin puettua juoksijaa ajoissa, vaikka kuinka uskoisi toisin.

Otsalamppu tai rintaan kiinnitettävä juoksuvalo on talvijuoksijan vakiovaruste. Se valaisee tien ja tekee juoksijasta näkyvämmän. Nykyaikaiset USB-ladattavat otsalamput ovat kevyitä, kirkkaita ja kestävät useita tunteja.

Valoisaan aikaan juokseminen on talvella luksusta. Jos kalenteri antaa myöten, lounastunnin tai viikonlopun keskipäivän hyödyntäminen lenkille on henkisesti huomattavasti helpompaa kuin pilkkopimeässä raahautuminen.

Hengittäminen pakkasessa

Kovalla pakkasella keuhkot tuntuvat polttelevalta ja yskä voi yllättää. Tämä johtuu siitä, että kylmä, kuiva ilma ärsyttää hengitysteitä. Se ei ole vaarallista terveille keuhkoille, mutta epämiellyttävää se voi olla.

Tuubihuivi tai buff kasvojen edessä auttaa merkittävästi. Se lämmittää ja kosteuttaa hengitysilmaa ennen kuin se saavuttaa keuhkot. Noin miinus 15 asteen kohdalla tämä alkaa olla välttämätön varuste, ei valinnainen.

Astmaatikkojen kannattaa konsultoida lääkäriä talvijuoksusta. Monilla kylmä ilma laukaisee oireita, ja avaava lääke ennen lenkkiä voi olla tarpeen. Pakkasrajaa on syytä noudattaa tiukemmin.

Milloin jäädä sisälle

Tässä ei ole yhtä oikeaa vastausta, koska toleranssi vaihtelee. Mutta joitain yleisohjeita voi antaa.

Miinus 20 ja alle — tässä lämpötilassa ilman pakkasta pahentava tuuli juokseminen on jo melkoinen suoritus. Paleltumisriski kasvaa merkittävästi, erityisesti kasvoissa ja sormissa. Aloittelijalle tämä on järkevä raja.

Kova tuuli ja pakkanen yhdessä — pakkasen purevuus eli tuulen hyytävyys (wind chill) ratkaisee enemmän kuin pelkkä lämpötila. Miinus kymmenen tuulisella säällä voi tuntua pahemmalta kuin miinus kaksikymmentä tyynellä.

Ennen lenkkiä kannattaa tarkistaa sääolosuhteet Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Tuuliennuste ja pakkasen purevuusindeksi kertovat paljon enemmän kuin pelkkä lämpötilanumero. Erityisesti rannikolla ja aukeilla paikoilla tuuli voi yllättää.

Liukkaalla kelillä ilman nastoja juokseminen on arpapeliä. Jos jäätävä sade on luonut lasipinnan kaikkialle, juoksumatto tai kotitreeni on fiksumpi valinta.

Ja tietenkin — jos on sairaana, pakkaseen ei lähdetä. Flunssaisen kehon kuormittaminen kylmässä on resepti pahempiin ongelmiin.

Motivaatio pimeänä vuodenaikana

Talvijuoksuun lähteminen vaatii enemmän henkistä ponnistelua kuin kesälenkeille. Se on fakta, joka kannattaa hyväksyä sen sijaan, että taistelisi sitä vastaan. Muutama käytännön keino voi auttaa.

Varusta edellisenä iltana. Aseta vaatteet valmiiksi pinoon. Kun aamulla ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle, yksi kynnys on ylitetty.

Lyhyempi lenkki on parempi kuin ei lenkkiä. Talvella ei tarvitse juosta pitkiä matkoja. Kaksikymmentä minuuttia raikkaassa pakkassäässä riittää pitämään kunnon yllä ja mielen virkeänä.

Seuraa. Kaverin kanssa sovittu lenkki toteutuu todennäköisemmin kuin yksin suunniteltu. Monet juoksuseurat järjestävät talvella yhteislenkkejä, joissa porukalla juokseminen tekee pimeydestä ja pakkasesta siedettävämpää.

Palkitse itsesi. Kuuma suihku ja lämmin kaakao talvilenkin jälkeen — yksinkertainen nautinto, mutta se tuntuu huomattavasti paremmalta kuin tavallisena päivänä. Talvijuoksijat oppivat arvostamaan näitä pieniä palkintoja.

Talvijuoksun yllättävä viehätys

On olemassa kokemus, jota kesäjuoksija ei tunne. Pakkasaamun ensimmäiset askeleet narskahtavalla lumella, kun maailma on hiljainen ja valkoinen. Hengitys höyryää, keho lämpenee liikkeen myötä ja pimeydestä tulee suojaisa peitto ympärille. Auringon noustessa — niinä päivinä kun se nousee — talvimaisemassa juokseminen on jotain aivan erityistä.

Talvi kestää Suomessa pitkään. Sen voi viettää sisällä odottamassa kevättä, tai sen voi omistaa. Oikeilla varusteilla ja asenteella talvijuoksu ei ole selviytymistä — se on vapaaehtoisesti valittu seikkailu, joka palkitsee joka ainoa kerta.